Maailma on mullillaan, elämä ihmisen kummissaan.
Valvon yöt, nukun päivät,mis en herää?
Maa tärisee, unenmaa, väräjää kuumissaan.
Olen, olenko sittenkään, miks en herää?
Voimia tarvin, voimia kaipaan, yksinään?
Saako aamu, saako aamu toisen perää?
Tuota kysyn, itseltäni yksin perään?
Viimein herään ja aamun nään.
Voipuneen tuska jää hämärään.
Korvaava teelusikkakokemus
28 minuuttia sitten
Peikko tuli kurkistamaan miltä täällä näyttää. Kirjoittaminen saa ajatukset hyrräämään, tiesithän. Samalla "onnea uudelle blogille".
VastaaPoistaJoo, tiesin. Sen takia kirjoitankin. Samoin puran hieman sisinpäni paineita.
VastaaPoistaHienosti purettua painetta!
VastaaPoista