Mitä musiikki perimiltään on meille?

Musiikki on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Musiikki on aina nivoutunut tekemisiimme ja tulee nivoutumaan. Sen merkitys on ihan yhtä tärkeä kuin ravinnolla ja unella. Musiikki on voima jolla on kaadettu hallituksia ja jopa hajoitettu valtioita, kuten heimoveljemme tekivät taannoin.
Musiikki on osa identiteettiämme, se ikäänkuin personoi meitä. Näin ainakin ennen. Nykyisin olemme hienokseltaan hukkaamassa persoonallisuuttamme. Menemme massan mukana, musiikista on tullut taustamusiikkia ja -hälyä. Sääli, sillä sen merkitys on kuitenkin suurempi ihmiskunnalle ja meille jokaiselle. Kunhan vain osaisimme kuunnella sitä rauhassa.

Miten oli ennen?

Ihmiskunnan aamunkoitossa musiikki oli läsnä luonnostaan. Mennään ihan alkuajoille asti, sinne ensimmäisten luolamiestan luoliin. Katsellaan ikään kuin turistit sivussa ja kuunnellan mitä tapahtuu.

Aurinko on juuri laskemassa ja klaanin miespuoliset saapuvat uuvuksissa metsältä luolaan. Jokaisella raskas taakka olkapäällään, on hirveä, joka saatiin pyydystettyä ajamalla kalliolta alas. Parilla hemmolla on matkassa jykevä lasti risuja ja oksankarahkoja. Joku raahaa piikivenmurikoita. Yhdellä sitävastoin on taipuisia ja jäykkiä vesoja joista on ilmiselvästi tulossa aseita, jousia ja keihäitä.
Klaanin matroona on juuri saanut kyteneen hiilen hehkumaan ja virittelee nuotiota valmiiksi hirvipaistille. Leppoisa tunnelma kaiken kaikkiaan. Sapaelihammastiikerikin karjahtelee pimenevässä metsässä. Alkaa sataa ja ukkonen tuo oman sähköisen tunnelman.

Eräs miehistä alkaa veistämään kivenmurikasta kirvestä, klak kuuluu, klak klak, klak. Tasainen rytmikäs kalke täyttää luolan. Jokunen hioo seipäiden kärkiä kiveen, väliin paahtaa nuotiossa ja taas hiotaan, shhuuss, shuuss, pistää seipäät. Nuotion vieressä vanhempi luolahemmo venyttää hirvenjännettä jousikaaren selkään. Jänne selvästi addektoi miestä, onhan hän keksinyt ihan uuden superaseen. Dojong, panee jänne, dojong. Kaveri tuntuu miettivän, hyvä peli, vaan mihinköhän sitä voisi käyttää. Miettiessään räplää jännettään, dojong, dojong.
Luolan täyttää rapsakka tekemisen meininki. On ääntä ja melskettä. Ukkonenkin paukuttaa omiaan väliin.

Klak, klak, shuuss,klak, djong, klak djong shuuss. Ja biitti on syntynyt. Matroonakin havahtuu harmooniseen melskeeseen ja hihkaiseen omiaan mukaan. Selvästi komentaa jannuja tekemään työnsä, jotta saavat sapuskaa.
Kuulostaa, meidän ulkopuolisten korvaan kovinkin tutulta. Beibe, beibe, tee duunis, tee duunis. Beibe, beibe, ruoka odottaa, ruoka odottaa. Ja kas, tuolla rytmikkäällä äänellään meillä on maailman ensimmäinen bluesartisti ja vielä naispuolinen. Ompa harmoniaa ja rytmiä luolassa.

No, kun keräilytaloudessa eletään ja syödään mitä saadaan, niin joskus ruoka tökkii. Tuolla nurkassa oli nuori pitkähiuksinen uros nauttinut pikkunälkään snaksina jotain punaista herkkusientä, vaikeahan heidän on niitä tuntea kun sienikirjat tulevat 20 000 vuoden päästä.
Kaverilla on selvästi alkanut pakki vaatia pihanperällä käyntiä. Jannu alkaa omituisesti hoippua ulos luolasta. Sinne katoisi hämärään huojuen, toivottavasti tigru ei syö. Seuraamme katseellamme huolestuneena pihalle ja kas sieltä hän palaa. Herran kävely on varsin hoippuvaa, mitä lienee syönyt. Oho, no nyt hän on turvallaan punaisessa savikossa.
Kaveri tulee luolaan. Saviset jalat pistävät läps, läps. Oudosti herra tihrustaa käsiään jotka ovat paksussa savessa. Tuntuu ajattelevan jotta mihin nämä pyyhkisi. Hetken mietittyään lykkää nuotion viereen seinälle räpylänsä ja putsaa siihen. Jäipä komeat kämmenen kuvat tuumi jannu ja toistaa homman. Koko ajan saviset jalat läpsyvät, läps, läps.

Kovasti heimon naaraspuoliset ovat innoissaan tuosta läpseestä. Se ikään kuin korostaa noita työn ääniä ja matroonan komentelua. Neidot painuvat itsekin pihalle saveemaan jalkansa ja eikun nuorukaisen ympärille matkimaan herran liikkeitä. Kas ensi disko on syntynyt.

Matroona hirvenpaistin yli katselee ja porukalle komentojaan huutelee. Samalla kämmenen jälkiä ihailee. Oi,ompa kodikasta, tuntuu ajattelevan. Tuntuu kuin salama olisi sisällä välähtänyt kun rouva saa ajatuksen ja pihalle kipaisee. Noukkii kouraansa savea punaista ja mennessään tikun maasta mukaan sipaisee. Tuon näyn ikuistan hän ajattelee ja alkaa seinään tikku-ukkoja piirustaa. Tanssivia nuorukaisia keihäineen. Pää kallellaan kuvaa katselee ja tuumaa itsekseen. Hirven tuohon vielä sipaisen, onhan bileiden menukin näytettävä. Ja näin luolaansa ensimmäisen sisustuksen tekaisee. Ja kaikki tahdissa musiikin psykedeenisen.


Mahtoi olla hurjat nuo ensimmäiset rockbileet, siinä on kipinät sinkoilleet piikivestä. Kuinkahan on asiat tänään?


Matti Meikäläisen paritalossa Espoossa on ollut tunnelma hieman kireää. Isäntä on kolmatta viikkoa itsekseen rustannut luolassaan, eli autotallissaan, Harrikkaa. Pakko saada keväthuolto tehtyä, pääsee viimein baanalle. Nuoret ovat kärttäneet Pleikkariin uutta peliä jo viikkotolkulla. Rouvalla meinaa hermot mennä. Seinätkin pitäisi maalata. Ja tuo punainen sohvakin on ihan out.
On huolet ihan toista kuin luolamiehillä. Ei silittäminenkään luo kovin harmoonista rytmiä elämään tuumaa rouva. Jotain pitää tehdä ja nopeasti, muuten hajoan, tuumii hän ääneen.

Kampaajalle silpaisee rouva. Samalla reissulla poikkeaa Tapiolassa Stokkalla ja puodissa. On hänelläkin kantamukset mahtavat, kuin luolahemmoilla konsanaan. Hirveä, punkkua, bataattia, tuoksukynttilää ja kimppu neilkoitakin on. Kiireellä autolleen kiirehtii.
Hirvi uuniin ja paikat syyniin. Nyt ukko viekoitellaan rouva tuumii. Punkkua, kukkaa, verkkosukkaa kuumaa. On nyt rytmii, löytyy biittii, kun rouva puuhaa. Nyt on tosi kyseessä. Sohvakin saa uuden tyynyn. Varo mies, sinua kohta viedään.

Kaikki on valmista tuumii rouva ja sukan saumaa oikoo. Herra on saunas ja raikkaana kohta luokseni tulee. Kynttilän sytytän jo ja viinin kaadan. Paistikin on valmis. Mitähän vielä? Joo, valot ja musiikki! Musiikki? Heeetkiineen, mistähän sen laitan. Taisin panna laitteet kierrätykseen viikkoja sitten. Nyt, mietitään, eihän tämä näin voi olla, romanttista pitää saada.
Apua, rouva tuumii ja littutelkkarin aukaisee. Huh, täältähän tulee Madonnaa, saa kelvata.

Puhdas, suorastaan herkullisen raikkaana saapuu herra saunasta. Vaimolla syttyy. Ihanaa, viimein meitä onnistaa. Herra sohvalle istahtaa. Tyynyn lattialle altaan nostaa. Kulta, oi ihanaa, olet kultainen. Tämä kaikki minua varten. Kulta, toisitko kylmän oluen, viini ramasee. Käännä kanavaa, katson fudismatsin eilisen.

Jotta, se siitä nykymusiikin puutteesta! Jospas ihmiset oivaltaisivat, musiikki on muutakin kuin hälyä, se on elämää, se on tunnelmaa, puhdasta unelmaa.