Helluntaimietteitä

Kesä tuli Järvenpäähän rytinällä. Lämpö huitelee päälle + 26. Onneksi tuulee hieman. Päivä jolloin ei pitäisi tehdä mitään. Hieman eväänsä leväyttää niin paita kastuu.
Yksi intohimoni, josta taidan olla melkoisen ylpeä on kukat. Niin hullulta kun se tuntuukin, niin taidan saada harjanvarrenkin kukkimaan. Väliin kämppä on muistuttanut viidakkoa. Onneksi olen saanut vähennettyä noita kasveja, hyvinkin maltilliseksi määräksi.
Parveke ja kesä, ne ovat minun henkireikäni, vaikka asunkin keskellä kaupunkia. Parvekkeella pitää olla sen oloista kuin olisi etelässä, on mottoni. Tänään kävin äiteeni kanssa hakemassa kesäkukat. Olen monta vuotta muorille hommannut äitienpäivä- ja synttärikukat näin kesänkorvalla kesäkukkina. Molemmat ovat järjestykseen tyytyväisiä. On oikeastaan kevään kohokohta kun saa valkata taimia. Yleensä olen puritanisti ja kokemuksen kautta oppinut, parvekkeellani auringon paahteessa viihtyy petuniat parhaiten. Samoin amppelissa petunia on yliveto. Ainoa mitä tarvitaan on vettä ja lannoitetta, molempia riittävästi. Niin ja se nyppiminen, petuniaa voi nyppiä, tai sitten ei tarvitse. Valkoinen petunia on ainoa missä ruskeat "raadot" häiritsevät silmääni.
Noh, nyt on kukat askeissaan. Verenpisaran lykkäsin vielä erikseen ruukkuun. Ihan kokeilumielessä, miten viihtyy paahteessa. Tuolit ja pöytä paikoillaan, Koffin varjo myös. Olo on kuin olisi taas etelässä. Kuuma kuin faan. Liikenne on hiljaista, sekään ei häiritse.

Hitsi kun tekee mieli Kreetalle. Menen katsomaan matkoja.