Rytmi

Olen sattuneesta syystä kuunnellut muutamia päiviä kreetalaista kansanmusaa. Nyt menossa on Senegalilaista Thomas Mapfumon musiikkia vinyyliltä. Mukana on perinnesoittimia, sormipiano ja skittaakin löytyy täältä. Samoin äsken meni lattaria yksi musta vinyylillinen.
Kaikissa noissa musiikeissa on yhteistä voimakas tunnelataus jonka artisti ja muusikot ovat saaneet aikaiseksi. Samoin se voimakas rytmiikka mitä niistä löytyy. Lyriikka on laulettuna, vaikka sanat onkin mystiikkaa, voimallista. Jotain sellaista mitä ei valitettavasti modernimmasta musiikista hevin löydy.

Aloin miettimään miten musiikki ja rytmi vaikuttaa meihin. Lapsena ennen syntymää olemme saaneet valtavan rytminimeytyksen äitimme sydämmenlyönneistä. Tuon huomaa hyvin pienillä alle vuoden ikäisillä muksulla. Vaikka ei kävellä osata, niin peffa alkaa heilumaan musiikin ja rytmin tahdissa. Ja se ei taatusti ole opittua. En ole vielä tavannut sellaista ipanaa joka ei tuota tee.

Nuorena ihmiselle musiikki tuo yhteisöllisyyttä ja sillä korostetaan identiteettiä. Silläpä musiikki merkitsee hyvinkin paljon nuorille(oliskos vieläkin toivoa etten ole ikäloppu). Samoin he ovat se suurin markkinoinnin kohde. Hyvä ostajakunta.

Miksi ihmisille aikuisuudessa sitten käy niin että musiikki katoaa? Onko kyse liian suuresta annostuksesta nuorena, vähän niin kuin oluen kohdalla? Kiitti ei minulle enään? En oikein jaksa uskoa.
Taitaa kyseessä olla elämän rytmi. Olemme rytmittäneet elämämme niin ettei jakseta kuin puoleen väliin. Aamusta alkaa homma kellon soitolla. Sitten pitää rytmittää aamutoimet muun perheen kanssa. Rytmittää aamusta asti töissä työyhteisön vaatimusten ja aikataulujen mukaan. Liikenne on varsinaista letkajenkkaa, rytmitä itsesi siinä töihin ja takaisin kotiin. Tämän jälkeen perhe on rytmittänyt sinut, ruoanlaittoon, autokuskiksi, huoltajksi, valmentajaksi. Kaveritkin yhteisessä joukkuelajissa on rytmittänyt sinut sisään peliin. Kun kaiken jälkeen saavut kotiin niin perhe kyselee hyvin rytmikkäästi ja sulassa sovussa toisistaan välittämättä, missäs olet luuhannut.

Nauti tuollaisen hektisen ja kiireellisen elämän aikana edes vähän rytmimusiikista. Kun pinna palaa jo puhelimen soidessa. Tämän takia ihmiset eivät halua kuulla musiikkia, vain hiljaisuutta.
Väärin, sanon minä. Musiikki on edelleen meille jokaiselle se joka saa mielen liikkeelle ja luo tunteita. Kuten edellinen kirjoitus minulle.
Asiaa voi jokainen testata ajattelemalla ihan jokapäiväisiä biisejä. Otetaan esimerkiksi kaikille tuttu laulu, miettikää hieman sanoja ja kirjatkaa mitä se tuo mieleen. Voipi olla ylläri.
Suvivirsi. Taitaa tulla omat kouluajat mieleen? niin hyvällä kuin jollain muullakin.
Häämarssi. kommentoikaa ihan itse.
Porilaisten marssi. Urheiluhulluille sillä on ihan oma merkitys.
Joulupuu. Tämä on oma suosikkini. Vaikka en ole suoranainen jouluihminen.

Siis, musiikki vaikuttaa meihin. Se luo mielikuvia. Tuo mieleen muistoja. Se luo tunteiden koko kirjon, surusta mielihyvään.
Ihmiset, miksi te ette kuuntele musiikkia? Vaikka ihan pieninä annoksina, rauhassa. Yksi, kaksin, vaikka hieman isommalla porukalla. Musiikki rentouttaa. Se on parempi ja halvempi keino kuin 10 psykiatria. Musiikki ja sen rytmi on kuitenkin osa elämäämme.

ps. Nyt menee Kenialaista ja itä-arkikkalaista musiikkia. Kunhan ilta ehtii taidan siirtyä tuonne etelä-ameriikkalaiseen. Jospas voisi irtautua hetkeksi kreetenmatka ajatuksista, vaikka vaikeaa se on.