Profilointia osa ll

Päätin taannoin olla kirjoittamatta mistään sangen negatiivisesta. Pakko poiketa kannastaan ja profiloitua uudelleen.

Mua kyrsii!

Autoilijat, nuo mokomat vähä-älyiset apinat! Siis, minähän vain katselen niitä ratin takaa ja joudun kärsimään heidän tolvailuistaan. Eli, samassa liemessä ollaan.

Otetaan esimerkiksi kaaharit. Heidät pitäisi pistää kottikärryjen kanssa kunnostamaan pyöräteitä. Miksi kaikkien merkonomien pitää kaahata tuhatta ja sataa. Seurauksena on joka paikassa töröttävät valvontakamerat. Sitten tulee meikäläinen, joka ei ole ikinä ajanut ylinopeutta. FLÄPP, pistää kamera ja siinä ollaan mannekiineina. Kyllä tässä hermostuu heikkohermoisempikin.

Toinen mikä tänään sai hileet pintaan, itseasiassa on syynä tähän purkaukseen, on nämä pölvästit autoilijat joiden täytyy ajella missä kunnossa tahansa. Painelin normaalia tahtia paanalla ja olin tänne kylälle tulossa, kun ihmettelin mitä hittoa? Tie oli pantu keiloilla puoliksi juntturiin ja paikalla toistakymmentä polisia ja pari lisäksi pyörien selässä valmiina ottamaan karkulaiset kiinni. Ratsia, pr...le kirosin puhelimeeni.
Asiakas oli huuli pyöreenä toisessa päässä, jotta anteeksi mitä sanoit? Selitä siinä puhelin penkillä, kovaan ääneen huutaen, soitan kohta takaisin. Tykkäs hyvää ja mökötti jälkeenpäin.

Polliisi pysäytti kohteliaasti ja käski ikkunaa auki. Pilliä lykättiin suuhun ennen kuin ehdin "hyvää päivää" toivottamaan. Ei siinä mitään, asiallista touhua on tuo. Hyvä että katsotaan mieskunto ratin takaa. Ei se minua saanut tuohduksiin, ei.

No, siinä kun itse pössäyttelin pilliin, katselin kun paikalle tuli vastakkaisesta suunnasta auto. Oli komea uudehko valkoinen Vito. Ratissa alle kolmekymppinen herrasmies. Ja niin pirskatin päissään, ei olisi pysynyt jaloillaan, jollei konstat olisi tukeneet. Hei, nuori jannu auton ratissa ja tuossa kunnossa, eikä kello ollut vielä kunnolla kahtatoistakaan.
Siis mikä saa suomalaisen miehen tekemään itsestään idiootin? Jokainen meistä ajattelee etten minä koskaan. Sitten muutaman terävän ja oluen jälkeen ollaan niin miestä.

Jotenkin tuo edellinen näky kiusasi iltapäivään, kun sompailin pitkin Tuusulan maaseutua. Saatoin olla hieman äkämystyneessä mielentilassa ja ajatukset hakoteilla. Se, sinänsä, ei ole mitenkään ihmeellistä.

Aloin ihmetellä, onhan ollut iso fogeli joka on roiskassut jätöksensä keskelle tietä. Heetkinen, tuumasin tuokion päästä, sillähän on ollut ripuli. Niitä jätöksiä oli nyt useampia, kummallista kyllä, kaikki keskellä tietä. Kaikkein oudointa oli tuon lintuparven käytöksessä, siis parveksi tuon päättelin tuolloin, oli se että se seurasi orjallisesti tietä. Vaikka tuo tie oli huomattavasti liian pitkä tilaansa ja oli jouduttu lykkäämään varsin mutkikkaaksi luontoon.

Ompas suuri parvi lintuinfluenssaa, ajattelin. Katselin kun jätökset näyttivät ikään kuin tuoreemmilta ja suuremmilta. Samanoloisia nuo oli, kun ne mitä roistolokit lykkäävät Kauppatorilla viattoman turistin niskaan. Tuota hämmästellessäni, mutkan takaa tuli kuorma-auto ja perässä tienmaalauskärry. Just se, sellainen keltainen kapea kottero joka ruiskuttaa keskiviivat baanalle. Perästään tuo vekotin sylki niitä lokipaskojaan.

Onneksi olin pitänyt turpani ja puhelimeni kiinni. Ei tullut munattua itseään lähimmäisten silmissä, siis entistä pahemmin.