keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Miesnäkökulmia

Sain aamulla mukavan viestin jossa kehuttiin minua. Siitä tuli päivällä mieleen miten miehellä on monta roolia. Siis puhun itsestäni, en muista. Tämäkin väheksymättä naisia ja heidän roolien monimuotoisuutta, äitinä, taloudenhoitajana, puolisona, rakastajattarena, ym... ym...

Tuo on kuitenkin pientä itseni rinnalla, sanoisin. Tässä puhuu elämä ja sen tuomat kokemukset. Mahdollinen lukija ei ota itseensä tätä. Tämä on vain sellainen itsetilitys. Parit avioliitot ja jokunen yritys takana, on antanut perspektiiviä asioihin. Entiset vaimoni ovat olleet aikoinaan hyvinkin rakkaat minulle ja nähtävästi myös toisin päin. Samoin, en voi sanoa yhtään pahaa sanaa muistakaan suhteista joita menneisyydessä on ollut.

Olenko Leijonakuningas? Tuskin, vaikka ajatus minua suunattomasti kiehtookin. Tiedän rajoitteeni. Leijona ei jätä naaraitaan, eikä ne urostaan. Tämä ongelma taitaa vaivata meitä aikuisia ihmisiä. Kyky hallita ihmisuhteitamme oikein ja mukautua niiden tarvitsemalla tavalla. Mitä vanhemmiksi tulemme, niin sen hankalampaa tuo on. Ihmissuhteiden luonti ja niiden hoivaaminen. Myös kaikki nuo menneet epäonnistumiset luovat oman varjonsa, olemme arkoja, ikään kuin meneisyyden vankeja. Yritämme olla energisiä ja positiivisia, vaikka kauhu ajaisi meitä toiseen suuntaan.

Tuosta menneisyydestä ja sen taakasta, en taatusti kärsi yksin. Jotkut puhuvat luurangoista kaapissaan. Ei kyse ole välttämättä siitä. Kyse voi olla itsensä suojelusta. Vaikka olisit kuinka sinut itsesi ja menneisyytesi kanssa, niin pelkäät, joskos taas kävisi niin. Ajattelen monesti, yksin on helpompaa. Sitä krapulaa en halua enään kokea.

On menneisyydessä hyviäkin puolia, itse asiassa enemmän kuin negatiivisia. Lapset, he ovat parhaat ystäväni. Fantastiset muistot. Hurmaavat ihmissuhteet, jotkin ovat kestäneet myrskyistä huolimatta. Kasvu ja elämänkokemus joka on tullut iän myötä. Osaan ottaa huomattavasti rennommin, en masennu tai loukkaannu pienistä. Isommissakin asioissa osaan suhteuttaa ne.

Niin ja ne roolit. Miten ne liittyvät menneisyyteen. Helposti. Minulla on tunne että olen yksin edustamassa koko faunaa, tai ainakin puolta eläinkunnasta.
Olla mies, puoliso, rakastaja, isä, nämä ovat niitä jokapojan hommia. Minulle on siunaantunut monta roolia näiden lisäksi. Joistakin olen ylpeä, toisista en niinkään. Yksi ylpeyden aihe on kun kehutaan häräksi, vahva kuin härkä ajattelen, ylpeänä. Taas väliin olen kuullut, tyhmä kuin nauta, on se oikea nauta. Ei kauheasti hymyilytä. Sama eläin ja niin eri merkitys. Sonninakaan ei ole kiva olla.

No, vaihdetaan eläintä. Saakelin sika, on joskus huudeltu. Porsaksi kehuttu. Vielä jylhemmin karjuksi haukuttu, tuon voisi ottaa melkein kehuna. Mitäpä tähän lisäämään. Paitsi, jätkä on kuin kukkona tunkiolla. Jebu, nyt mennään linnuissa. Pirun kova nokkimaan, mokomakin kukkoilija. Hömötiaiseksi haukkuminen on kevyttä.

Itsepäinen muuli olet. Ei kovinkaan vieras sanonta itselleni. Halvatun aasi, hieman loukkaa itsetuntoani. Vanha koni, ei kelpaa kenellekkään. Tuo jo latistaa miehen, kuin miehen. Senkin ruuna, en muuten kommentoi. Orhiksi kehutaan harvoin, vaikka mitä yrittäisi.
Räksyttävänä rakkinakin pidetty. Hampaattomana koirana. Ja sitten oma suosikkini, oma pikku nallekarhu lutuseni, silloin tietää hyvää...

Nuo olivat vasta kotieläimiä. Mennääs eksoottisempiin. Oikea apina, huh. On kuin gorilla, karvat puuttuu, kehui eräskin kiukuspäissään. Menet kuin norsu posliinikaupassa, minäkö? Mokoma lapamato.

Vedeneläviä! Haukkoo kuin kala kuivalla maalla. Mulla oli silloin tulikuuma munkki, polttavalla hillolla suussa. Senkin haiseva härski silli. Oikea mursu. Katso itseäsi, olet kuin sinivalas.

Mää en ala, listaa voisi jatkaa aika pitkälle. Ole tässä sitten mies. Iskee kohta identiteettikriisi noissa rooleissa.
Mistä kaikki tämä vuodatus alkoi? Sain aamulla tekstarin, olet Höhlä!

2 kommenttia:

  1. Vaan mikä lienee se höhlä? Lintu vai kala? No, tämä blogisi vaikuttaa ainakin kovin sympaattiselta. Tulen toistekin :-)

    VastaaPoista
  2. En uskalla arvailla pidemmälle kuin itseeni. :-)

    VastaaPoista