Olotila lll

Loma?

Taas oli olo kuin olisi pimppari tökännyt persuksiin. Ja miksi? Kävin keskustelua soittimesta nimeltään liira. Omasin joitain epämääräisiä mielikuvia asiasta, toiset hieman vierestä ja toiset ihan kohteeseen. Olen varsinainen törppö jonka kuuluisi potkia itseään persuksille kerran joka kadunkulma ja vielä keskellä kortteliakin. Oppisin pitämään kituseni kiinni, enkä olisi suunapäänä kyselemässä tyhmiä. Tai ei kysymys sinänsä ollut tyhmä. Kysyin vain mikäköhän tuo kyseinen soitin on. Sain selvät vastaukset ja jopa käyttöohjeet nuotituksen muodossa. Jälkimmäinen olikin sitten hebreaa tai siis tässä tapauksessa kreikkaa meikäläiselle.

Perfektionistina en tyytynyt haaleisiin mielikuviin saatika epätietoisuuteen. Taas tulee se tunne jotta anna palaa Kalle, hanuri odottaa. Marssin itseriittoisena hovihankkijani Lehtisen Emun luokse Viiskulmaan Digeliukselle kysymään jotta olisikos tietoo? Ja jos Emulla ei ole, niin sitähän sitten ei ole.
Herra meni kätköilleen ja tuli naama totisena takaisin ja sanoi, ei ole. Ennen oli, vaan meni Ylelle, nyt ei ole, tilataan. Ja taas herra pyörähti kannoillaan kuin samanniminen lintu. Painui uudelleen kätköilleen ja huhuili kuin lehtopöllö, jotta nyt löytyy, nyt löytyy, takuukamaa.

Hetkinen vain, keskeytän pienen teknisen persuksillepotkintaoperaation ajaksi!

Tuossa vaiheessa kun olisin hilpaissut ulos Fredalle ja mennyt High End Studiolle ostamaan vaikka Orpheuksen äänirasian levariini, olisin päässyt halvalla.
Juu, ei, kun pitää olla utelias ja tyhmä. Menin ja sanoin Emulle, loistojuttu otan sen, paas pakettiin. Ja taas on pakko toistaa itseään persuksille.

Suurin virhe oli pistää se auton soittimeen. Sen jälkeen homma olikin totaalisesti poskellaan. Minä, raavas yli satakiloinen köriläs, melkein itkin. Ne sävelet mitä kuulin toivat mieleeni villitimjamin tuoksun, meren suolaisen tuoksun, kaskaan laulun. Niissä sävelissä oli latautunut kylien hiljainen puurtaminen. Auringon paahde vuorten paljaisiin rinteisiin. Satojen vuosien perhesiteet ja liitot kuului siellä. Historia, eilinen, nykyisyys ja tulevaisuus painoi säveltä. Ja se voima oli kuin murtuva aalto rantaan.

Levy pitää sisällään Kreetalaista liiramusiikkia. Jos kuka on käynyt Kreikassa tai Kreetalla, niin tietää mitä on se musiikki joka soi kaikkialla. Tämä ei ole sinne päinkään. Mukana tässä on kitara ja sen voima liiran herkkyyteen tekee mahtavan kontrastin. Psarantonisin soitanta ja laulu kertovat ikiaikaisia tarinoita Kreetalta.

Niin ja arvatkaas mihin tekee mieli lomailemaan. Falasarnan hiljaiset hiekkarannat, turkoosi vesi. Psiloritis taivaan rannassa, istut tavernassa kreikkalainen kahvi nenän alla. Kiire ei mihinkään. Katselet vanhoja arvokkaita rouvia jotka vetävät perässään ostoskärryjä markkinoilta. Kärryt pursuavat vihanneksia, salaatit tursuavat kassista, ikään kuin pois haluten. Voit melkein haistaa illallisen.
Tässähän tulee nälkäkin. Ja jano, kreetalainen viini, kevyttä, juuri ilmastoon sopivaa.
HETKIII, jo kipu jelppi.

Tahtoo lomalle! Pirkale että pitikin kysyä!
ps. levy soi koko ajan taustalla kun kirjoitin tätä, älkää kysykö miksi.

Ja ihmiset väittävät ettei musiikki merkitse heille mitään, minulle ainakin. (auts)